Yhdysvaltain maisema-arkkitehtiliitto ASLA (the American Society of Landscape Architects) järjesti vuosittaisen konferenssinsa ja alan näyttelyn marraskuussa San Diegossa Kaliforniassa. Tapahtuman aikana pidetyissä seminaareissa käsiteltiin alan aiheita laidasta laitaan. Yksi aiheista oli ”The Student Climate Crisis Forum: The Industry is Working on it”. Aiheesta on artikkeli uusimmassa Landscape Architecture Magazinessa.

Keskusteluareenalla käytiin läpi ilmastokriisiä ja sitä, että niin suunnittelijat kuin materiaalintoimittajat eivät ainoastaan ole tunnistaneet ongelmaa, vaan ovat pystyneet tuomaan ratkaisuja erilaisiin haasteisiin tai ongelmiin, joita kriisin odotetaan tuovan tullessaan. Yksi erityisesti mainituista alan tuotteista oli Organic-Lock:

”Organic-Lock stabilizer for decomposed granite keeps DG paths passable and resistant to rainfall washout, reducing puddles, maintaining permeability and keeping those paths ADA compliant. Manufacturer Envirobond finds from established projects in four-season environments that Organic-Lock pathways self-heal even after winter maintenance.” (LAM Jan. 2020, s. 134-135).

Organic-Lock on kivituhkan stabilointiaine, joka huomioidaan kestävän kehityksen teknologiseksi tuotteeksi, jolla saadaan vastustettua eroosiota, joka läpäisee vettä ja joka soveltuu neljän vuodenajan ympäristöihin.

Tuossa tammikuun LAM lehdessä maisema-arkkitehtuurin opiskelijat toivat kantaansa esiin voimakkaasti kriisin ratkaisemisen puolesta niillä keinoilla ja niitä keinoja vahvistaen, joita ammattilaisilla on maisema-arkkitehtuurissa käytettävissään. Opiskelijat vetoavat avoimessa kirjeessään ASLA:n organisaation johdolle, että alan tulisi ottaa vahvemmin ilmaston muuttuminen huomioon ja pyrittävä vaikuttamaan aiheeseen aiempaa voimakkaammin, mm. harmonisoimalla yliopisto-opetuksessa ilmastonmuutoksen vaikutuksia käsitteleviä kurssivaatimuksia.

”This is not a time to be apolitical or to bargain for minimal gains. This is a time to work toward a bold vision for the future of our planet.”

Kirjoitusta asettuivat tukemaan niin suurten toimistojen johtajat kuin myös organisaation johto. Tahtotila yhteiseen toimintaan vaikuttaa voimakkaalta.

Samanlaista liikehdintää on nähtävissä myös Suomessa ja toivottavasti kehitys jatkuu. Kun yhteiskunnallisessa keskustelussa tietyissä piireissä nousee esille Suomen pienuus ja meidän toimiemme mitättömyys, on lohduttavaa nähdä, ettemme todellakaan ole ainoita maapallostamme huolissamme olevia ihmisiä. Luonnollisestikaan emme voi pienenä kansana ratkaista koko maapallon ongelmia. Onneksi muuallakin toimitaan, emme ole yksin.